Niilo kotiutuu

Espanjanvesikoira Niilo (Bonachón Nilo) on ottanut ensimmäiset kotiutusaskeleet reippaan päättäväisesti. Haimme Niilon Bonachón "pentulasta" viime lauantaina, tänään Niilo viettää 8 -viikkoispäiväänsä, joten juhlan kunniaksi Niilo avaa blogisivustonsa :)

Niilosta saamme kiittää Emma -emää sekä Hessu -isää sekä tietenkin tämän kaiken mahdollistaneita Liisaa ja Ilkkaa Bonachón kennelistä!

Ensimmäisessä blogissa Niilo kertoo mamman avustuksella kotiutuskuulumisiaan.

Matka "pentulasta" kotiin:
Odotin innolla pääsyä omaan kotiini, mutta pikkuisen se hirvitti kovempaakin jäpikkää, alkumetreillä minua vähän tärisytti vaikka kuinka yritin olla rohkeaa poikaa. Uuden "emon" sylissä oli kuitenkin nasta istua ja ihmetellä uutta maailmaa, jotain pörinälaatikoita tuli vastaan ja sitten oli paljon puita ja talojakin, ihmeellinen maailma. Minä pääsin pari kertaa pissallekin ulos haistelemaan uusia hajuja ja sitten taisin nukahtaakin.
Uusi emo kehui kuinka minä olin niin rohkea matkamies. Uudessa kodissa oli paljon mielenkiintoista tutkittavaa, minulle oli tehty oikein oma huone, siinä oli samanlaiset reikäseinät kuin "pentulassa", mutta siitä näki läpi.

Ensimmäiset tassunjäljet:
Ensimmäinen yöni uudessa kodissa jännitti tosi paljon, vahdin kokoajan, ettei uuden laumani jäsenet katoa silmistäni ja välillä tuli tosi kova ikävä "pentulan" kavereita. Sain jatkaa tutustumista uuteen kotiini, pihassa minä voin seurata myös naapureiden touhuja ja ohikiitävää liikennettä, josta minä en kyllä hirveästi välitä, antaa niiden äänipelien viuhahdella omaan tahtiinsa.

Minä pääsin uudestaan matkamieheksi, minulle laitettiin sellaiset kummalliset jutut, kuulemma valjaat, ja sitten sain namipalaakin kun olin niin nätisti. Eihän siinä nyt mitään ihmeellistä ole, senkun vaan röhnötän penkillä ja odotan mihin seuraavaksi pääsen tutustumaan. Ja arvatkaas mitä, minä taisin päästä lempipaikkaani, siellä oli paljon puita ja voi niitä hajuja, saisin juosta mielin määrin, mutta halusin vielä varmistella että uusi laumani ei pääse eksymään siinä viidakossa.

Minä tykkään kovasti myös niistä hassuista leluista ja leikeistä, jolloin saan namipaloja. Mun uutta emoa vähän mietitytti miten hän saisi minut pesulle, mutta minähän rakastan vettä! oli se vähän hassua silti kun en saanut ollenkaan maistaa sitä pesuvettä..

Yks päivä meille tuli jotain vieraita, ne niin kovasti ihmetteli minun vieraanvaraisuuttani ja muutenkin tuntui että minua tuijotettiin paljon. Kovasti itsekin tarkkailin mitä nämä ihmiset ovat. Siellä oli yksi pieni poikalapsikin, se antoi minulle luun ja silitti vähän. Odotan kovasti että näen ne uudestaan.

Tänään me käytiin uuden mamman kanssa ajelulla ensimmäisessä kyläpaikassa, siellä oli taas uusia hajuja ja se "mumma" ja "paappa" oli niin mukavia, että olisin voinut jäädä sinne hetkeksi aikaa, mutta piti kuulemma lähteä vielä hakemaan minulle herkkuja eläinkaupasta. En tiennytkään minkälainen paratiisi se eläinkauppa on, siellä oli paaaljon paaljon herkkuja, leluja ja kivat tädit. :)