 |
| Niilon 10vk poseeraus ;) |
 |
| slurps!, mitä herkkua sain maistaa ;b |
 |
| Niilolla on myös oma tutti :) |
 |
| painiskelua.. |
 |
| vauhdin hurmaa.. |
 |
| ja välillä levätäänkin! :) |
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Niilo 10 -viikkoisena
lauantai 24. maaliskuuta 2012
voi juku, tämä se vasta on elämää!..
Niilo toipuu hyvää vauhtia kennelyskästään, yskänlääke on helpottanut vähän köhimistä. Samalla laitettiin uusiksi päivän ohjelmia, metsäseikkailut saa nyt odottaa, samoin muihin koiruuksiin sosiaalistaminen. Tässä kuitenkin vielä muutama kuva pikaisesta kallioseikkailusta, "kukkulan herruudesta".
Rauhoittumista harjoitellaan mm. älylelun ja aarteen etsinnän avulla, aivot ja nenä töihin kun kroppa vaatii lepoa ;)
Niilon onneksi mamma lopetti murisemisen kun sen kurkku ei kestänyt sellaista, nyt alkaa taas "jätä" ja "ei" -komennotkin toimia uudestaan, sitkeyttä vaaditaan.
Vauhdilla on tämä jäpikkä kasvanut, turkkikin alkaa olla jo aikamoinen pallo, voitaisiin laittaa Liisalle tilaukseen leikkuuaika :)
Ja varmasti tämän viikon kohokohdaksi muodostui vierailu "agilitymummolaan", siellä on nimittäin mummolan väki puuhaillut Niilolle agilitykenttää :) Tässä vähän kuvia rataan tutustumisesta. Ja meidän uusi putkikin pääsi jo "mummin" avulla testattavaksi, "paappa" opasti ulkoradalla :)
 |
| kalliokiipeilyä |
 |
| "kukkulan kunkkun" on helppo hymyillä :) |
 |
| "kukkulan kunkku" |
 |
| omaakivaa.. |
Rauhoittumista harjoitellaan mm. älylelun ja aarteen etsinnän avulla, aivot ja nenä töihin kun kroppa vaatii lepoa ;)
 |
| älylelun kimpussa |
Niilon onneksi mamma lopetti murisemisen kun sen kurkku ei kestänyt sellaista, nyt alkaa taas "jätä" ja "ei" -komennotkin toimia uudestaan, sitkeyttä vaaditaan.
Vauhdilla on tämä jäpikkä kasvanut, turkkikin alkaa olla jo aikamoinen pallo, voitaisiin laittaa Liisalle tilaukseen leikkuuaika :)
Ja varmasti tämän viikon kohokohdaksi muodostui vierailu "agilitymummolaan", siellä on nimittäin mummolan väki puuhaillut Niilolle agilitykenttää :) Tässä vähän kuvia rataan tutustumisesta. Ja meidän uusi putkikin pääsi jo "mummin" avulla testattavaksi, "paappa" opasti ulkoradalla :)
 |
| agilitykeinun ensikosketus.. |
 |
| agilitykeinun keinahdus hieman jännitti |
 |
| maalla on mukavaa! :) |
 |
| "mummi" auttoi putkeen tutustumisessa |
 |
| tämä oli kivaa, putken läpi juostiin edestakaisin! |
 |
| ympäröivät hajut häiritsivät pujottelun alkeita ;) |
 |
| "kukkuu!" |
 |
| ilojuoksuja |
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
köh köh..
Viikonloppuna kasvatimme reviiriämme rantalaitureille ja kävimme kurkkaamassa agilityn saloihin EPEVK:n agility-viikonlopussa Seinäjoella. Tässä muutamia kuvia kertomaan tunnelmista:
 |
| yhtä hymyä, tämä on kivaa!!! :) |
 |
| kaveruutta mamman kummipojan kanssa.. |
 |
| rantaleijona <3 |
 |
| luolamiehen vikaa... |
 |
| rentoa meno agility-viikonlopussa.. |
Niilo päätti ottaa rennosti ja tyytyi seuraamaan agility-viikonlopun touhuja hieman sivummalta, kun ei vielä itse päässy kokeilemaan rataa. Muutaman kerran nousi istumaan ja huokaisi syvään kun toiset perrokoiruudet innostuivat kannustamaan lajitovereitaan. :D Mammalle tämä lajiin tutustuminen oli myös ensimmäinen kerta, kivalta vaikutti, kovin olivat treenaajat tohinoissaan.
Näihin koukeroihin tarvitaankin vielä lisää tutustumista. Sen verran kuitenkin kärpänen puri, että agilityputki on jo tilauksessa! :)lauantai 17. maaliskuuta 2012
ensimmäinen viikko kohta takana..
Loppuviikosta meillä kävi monta uutta rapsuttaja/ leikki ystävää, Niilo ei pahemmin arkaile ihmisiä vaan ottaa helposti vieraat omikseen ja nauttii silminnähden leikin tiimellyksessä. Viikon aikana ollaan harjoiteltu ihan perus tottelevaisuutta, vähän aarteen etsintää, hakua ja seikkailtu metsässä, kadullakin ollaan ihmetelty mitä eriskummallisempia liikkujia. Muutama koiruuskin on tullut vastaan ja vienyt jäpikän huomion mennessään, Niilosta olisi niin kiva ollut päästä vähän painimaan kaverien kanssa.
Loppuviikon ohjelma on mammalla vielä vähän mietinnän alla, mutta tarkoitus olisi lähteä katselemaan kaupungin rantaan merta, laitureita ja muita siellä liikkujia. Mahdollisesti käydään myös tutustumassa Agilityn saloihin, kuunteluoppilaina näin ensi alkuun.
 |
| namipiilo |
torstai 15. maaliskuuta 2012
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Niilo kotiutuu
Espanjanvesikoira Niilo (Bonachón Nilo) on ottanut ensimmäiset kotiutusaskeleet reippaan päättäväisesti. Haimme Niilon Bonachón "pentulasta" viime lauantaina, tänään Niilo viettää 8 -viikkoispäiväänsä, joten juhlan kunniaksi Niilo avaa blogisivustonsa :)
Niilosta saamme kiittää Emma -emää sekä Hessu -isää sekä tietenkin tämän kaiken mahdollistaneita Liisaa ja Ilkkaa Bonachón kennelistä!
Ensimmäisessä blogissa Niilo kertoo mamman avustuksella kotiutuskuulumisiaan.
Matka "pentulasta" kotiin:
Odotin innolla pääsyä omaan kotiini, mutta pikkuisen se hirvitti kovempaakin jäpikkää, alkumetreillä minua vähän tärisytti vaikka kuinka yritin olla rohkeaa poikaa. Uuden "emon" sylissä oli kuitenkin nasta istua ja ihmetellä uutta maailmaa, jotain pörinälaatikoita tuli vastaan ja sitten oli paljon puita ja talojakin, ihmeellinen maailma. Minä pääsin pari kertaa pissallekin ulos haistelemaan uusia hajuja ja sitten taisin nukahtaakin.
Uusi emo kehui kuinka minä olin niin rohkea matkamies. Uudessa kodissa oli paljon mielenkiintoista tutkittavaa, minulle oli tehty oikein oma huone, siinä oli samanlaiset reikäseinät kuin "pentulassa", mutta siitä näki läpi.
Ensimmäiset tassunjäljet:
Ensimmäinen yöni uudessa kodissa jännitti tosi paljon, vahdin kokoajan, ettei uuden laumani jäsenet katoa silmistäni ja välillä tuli tosi kova ikävä "pentulan" kavereita. Sain jatkaa tutustumista uuteen kotiini, pihassa minä voin seurata myös naapureiden touhuja ja ohikiitävää liikennettä, josta minä en kyllä hirveästi välitä, antaa niiden äänipelien viuhahdella omaan tahtiinsa.
Minä pääsin uudestaan matkamieheksi, minulle laitettiin sellaiset kummalliset jutut, kuulemma valjaat, ja sitten sain namipalaakin kun olin niin nätisti. Eihän siinä nyt mitään ihmeellistä ole, senkun vaan röhnötän penkillä ja odotan mihin seuraavaksi pääsen tutustumaan. Ja arvatkaas mitä, minä taisin päästä lempipaikkaani, siellä oli paljon puita ja voi niitä hajuja, saisin juosta mielin määrin, mutta halusin vielä varmistella että uusi laumani ei pääse eksymään siinä viidakossa.
Minä tykkään kovasti myös niistä hassuista leluista ja leikeistä, jolloin saan namipaloja. Mun uutta emoa vähän mietitytti miten hän saisi minut pesulle, mutta minähän rakastan vettä! oli se vähän hassua silti kun en saanut ollenkaan maistaa sitä pesuvettä..
Yks päivä meille tuli jotain vieraita, ne niin kovasti ihmetteli minun vieraanvaraisuuttani ja muutenkin tuntui että minua tuijotettiin paljon. Kovasti itsekin tarkkailin mitä nämä ihmiset ovat. Siellä oli yksi pieni poikalapsikin, se antoi minulle luun ja silitti vähän. Odotan kovasti että näen ne uudestaan.
Tänään me käytiin uuden mamman kanssa ajelulla ensimmäisessä kyläpaikassa, siellä oli taas uusia hajuja ja se "mumma" ja "paappa" oli niin mukavia, että olisin voinut jäädä sinne hetkeksi aikaa, mutta piti kuulemma lähteä vielä hakemaan minulle herkkuja eläinkaupasta. En tiennytkään minkälainen paratiisi se eläinkauppa on, siellä oli paaaljon paaljon herkkuja, leluja ja kivat tädit. :)
Niilosta saamme kiittää Emma -emää sekä Hessu -isää sekä tietenkin tämän kaiken mahdollistaneita Liisaa ja Ilkkaa Bonachón kennelistä!
Ensimmäisessä blogissa Niilo kertoo mamman avustuksella kotiutuskuulumisiaan.
Matka "pentulasta" kotiin:
Odotin innolla pääsyä omaan kotiini, mutta pikkuisen se hirvitti kovempaakin jäpikkää, alkumetreillä minua vähän tärisytti vaikka kuinka yritin olla rohkeaa poikaa. Uuden "emon" sylissä oli kuitenkin nasta istua ja ihmetellä uutta maailmaa, jotain pörinälaatikoita tuli vastaan ja sitten oli paljon puita ja talojakin, ihmeellinen maailma. Minä pääsin pari kertaa pissallekin ulos haistelemaan uusia hajuja ja sitten taisin nukahtaakin.
Uusi emo kehui kuinka minä olin niin rohkea matkamies. Uudessa kodissa oli paljon mielenkiintoista tutkittavaa, minulle oli tehty oikein oma huone, siinä oli samanlaiset reikäseinät kuin "pentulassa", mutta siitä näki läpi.
Ensimmäiset tassunjäljet:
Ensimmäinen yöni uudessa kodissa jännitti tosi paljon, vahdin kokoajan, ettei uuden laumani jäsenet katoa silmistäni ja välillä tuli tosi kova ikävä "pentulan" kavereita. Sain jatkaa tutustumista uuteen kotiini, pihassa minä voin seurata myös naapureiden touhuja ja ohikiitävää liikennettä, josta minä en kyllä hirveästi välitä, antaa niiden äänipelien viuhahdella omaan tahtiinsa.
Minä pääsin uudestaan matkamieheksi, minulle laitettiin sellaiset kummalliset jutut, kuulemma valjaat, ja sitten sain namipalaakin kun olin niin nätisti. Eihän siinä nyt mitään ihmeellistä ole, senkun vaan röhnötän penkillä ja odotan mihin seuraavaksi pääsen tutustumaan. Ja arvatkaas mitä, minä taisin päästä lempipaikkaani, siellä oli paljon puita ja voi niitä hajuja, saisin juosta mielin määrin, mutta halusin vielä varmistella että uusi laumani ei pääse eksymään siinä viidakossa.
Minä tykkään kovasti myös niistä hassuista leluista ja leikeistä, jolloin saan namipaloja. Mun uutta emoa vähän mietitytti miten hän saisi minut pesulle, mutta minähän rakastan vettä! oli se vähän hassua silti kun en saanut ollenkaan maistaa sitä pesuvettä..
Yks päivä meille tuli jotain vieraita, ne niin kovasti ihmetteli minun vieraanvaraisuuttani ja muutenkin tuntui että minua tuijotettiin paljon. Kovasti itsekin tarkkailin mitä nämä ihmiset ovat. Siellä oli yksi pieni poikalapsikin, se antoi minulle luun ja silitti vähän. Odotan kovasti että näen ne uudestaan.
Tänään me käytiin uuden mamman kanssa ajelulla ensimmäisessä kyläpaikassa, siellä oli taas uusia hajuja ja se "mumma" ja "paappa" oli niin mukavia, että olisin voinut jäädä sinne hetkeksi aikaa, mutta piti kuulemma lähteä vielä hakemaan minulle herkkuja eläinkaupasta. En tiennytkään minkälainen paratiisi se eläinkauppa on, siellä oli paaaljon paaljon herkkuja, leluja ja kivat tädit. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)